Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan

(WSOY 2012)

On helppo väitellä lähes kenen kanssa tahansa menninkäisten, peikkojen ja maahisten olemassaolosta ja päätyä johtopäätökseen, että niitä ei ole. Kuitenkin Hilja-tätini oli täysin vakuuttunut maahisten todenperäisyydestä. Emme myöskään saa aikaiseksi kipakkaa riitaa siitä, onko joulupukki olemassa vai ei, vaikka hänestä on kirjallisia todisteita sekä hänen toiminnastaan kertovaa sävellettyä musiikkiakin. Tosiasiassa, voimmeko olla ihan varmoja?

Kun keskustelu siirtyy Jumalaan tulikivenkatkuiset syytökset herjaamisesta, panettelusta ja vääristelystä alkavat raikaamaan ja ottavat vallan kaikesta rationaalisesta keskustelusta. Jumalan olemassaoloa ei saa kiistää ja jos sen kuitenkin tekee, otetaan vasta-argumenteiksi Raamattu, uskonnolliset kokemukset, luonnonilmiöt ja tiedekin. Jumalan kieltäjä leimataan ateistiksi ja ateismi taas uskoksi!

Jumalan olemassaolon teoreettisiakin mahdollisuuksia kaventaa sekin erikoisuus, että samaan Jumalaan uskovien uskomukset poikkeavat rajusti toisistaan. Uskovat eivät hyväksy eri ryhmittymiin kuuluvia oikeina uskovina, vaan juuri heidän usko on se oikein, erehtymättömin. Toisia pidetään harhaoppisina, ei uskovina. Suomen Luterilaisen kirkon sisällä on kymmeniä erilaisia käsityksiä ’oikeasta uskosta’, Jumalasta ja Raamatusta, jonka pitäisi toimia uskonkäsitysten ohjenuorana. Pelkästään kaste on asia, joka jakaa kristikuntaa ja toimii erottavana tekijänä eri ryhmittyminen välillä. Joillekin ryhmille Raamattu on ehdotonta totuutta kirjainta myöten (vaikka tiedämme hyvin, että se on käännös ja siten kääntäjän tulkinta alkuperäistekstistä). Useimmille Raamattu kirja, jota he eivät ole koskaan lukeneet ja uskovat sen sanaan tietämättä mitä siellä sanotaan ja vielä eräille se on kirja, jota ei pidä ottaa todesta, riittää että sen sanoman ymmärtää tai hyväksyy. Teologian tohtori Ilkka Pyysiäinen on kirjoittanut jopa kirjan ”Jumalaa ei ole”. (Vastapaino 2010)

Kristinusko on myös poliittinen voimatekijä, katolisesta kirkosta puhumattakaan. Harvoin kirkko – jos koskaan – on asettunut vallanpitäjiä vastaan, vaan on hiljaisesti hyväksynyt status quon. Kirkko on ollut myös aktiivinen puolta valitessaan, josta muistona Suomesta saattanee toimia sisällissota. Papisto asettui yksiselitteisesti valkoisten puolelle välittämättä punaisista uskovista. Katolinen kirkko on myös hiljaisesti hyväksynyt lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsiin kohdistuneen väkivallan kasvatuslaitoksissaan.

Sotien osapuolet rukoilevat rintaman molemmin puolin samalta Jumalalta voimia toisensa tuhoamiseksi. Raamatun sanaa, kirjainta ja julistusta noudatetaan sen mukaan, mikä kulloinkin on tarkoitusperiä parhaiten palvelevaa. Natsi-Saksassakin kirkko toimi aktiivisesti juutalaisvainojen edistäjänä hyväksyessään sen, ettei Lutherkaan sietänyt juutalaisia. Natsi-Saksasta mielellään sanotaan, että siellä ei Jumalalla ollut sijaa, vaikka Hitler vetosi puheissaan Jumalaan ja sotilaiden vyösoljissa luki ”Gott mit uns”. Natsismi ei ollut uskonnollinen liike vaan poliittinen, mutta Jumalalla oli siellä myös käyttöä .

Uskovien suhde tieteisiin, etenkin luonnontieteisiin, on myös asia, joka kummastuttaa. Toisaalta on niitä, jotka suhtautuvat luonnontieteisiin todeten, että ne tutkivat asioita, jotka ovat olemassa siitä riippumatta onko Jumalaa vai ei. Toisille luonnontieteiden tulokset ovat uhka koko uskonjärjestelmälle, kuten vaikka oppi evoluutiosta. Kysymykseen, kumpi oli ensin muna vai kana, oikea vastaus on kana, koska Jumala loi ensin eläimet. Mutta on myös niitä jotka ahkeroivat selittäen luonnontieteiden tuloksia niin, että ne sopisivat Raamatun tarjoamiin oppeihin. Ne asiat, joita tiede ei ole kyennyt ratkaisemaan, toimivat näille uskonoppineille aineksena, josta kaivetaan selitykset Jumalan olemassaolosta ja Raamatun totuudellisuudesta. Tie on kuitenkin tuskallinen, sillä tiede ratkoo koko ajan näitä tieteen peränurkissa piileskeleviä ”mysteerejä” ja uskonoppineet joutuvat hakeutumaan aina seuraavalle ja seuraavalle tieteen takamaalle.

Jos (ja kun) maailmankaikkeudesta löytyy ihmisen kaltaista elämää, olisivatko ko. ”ihmiset” vailla pelastusta ja ikuista elämää? Meidän ei tarvitse tosin odottaa edelliseen kysymykseen vastausta, sillä maailmassa on muutamia miljardeja ihmisiä, jotka eivät tunnusta kristittyjen Jumalaa ja ovat siten pelastuksen ja ikuisen elämän ulottumattomissa. Lisäksi tulevat ne onnettomat, jotka eivät ole saaneet kastetta. Onko todella niin, että Jumala tiedustelee viimeisellä tuomiolla, että onko sinut kastettu oikealla kaavalla. Jos näin ei ole tapahtunut, tarjotaan sinulle paikkaa alakerrasta, hyvyydestäsi riippumatta.

Uskonnosta ja uskonnoista on oikeastaan turha väitellä, sillä uskovien selitysaparaatissa käytetään terminologiaa, kuten ”korkeampaa tietoa”, jota vain uskovalla on. Kuitenkin tiede joutuu osallistumaan keskusteluun, koska tiedettä käytetään uskon argumenttina ja todistuksena.

Kari Enqvistin ”Uskomaton matka uskovien maailmaan” (WSOY 2012) valaisee oivallisesti uskon ja tieteen välistä sylipainia ja polemiikkia, kristinuskon ristiriitaisuuksia dogmien tulkinnassa ja kurkistaa monien uskonnollisten ryhmien sisälle etsien sieltä vastauksia, mutta joutuukin toteamaan että syntyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.