[2] Maailman konfliktialueet | Lännen vaikutusvallan hiipuminen

 Lännen vaikutusvallan hiipuminen

 

”Nykyaikaistuminen eli modernisaatio sisältää teollistumisen, kaupungistumisen, lukutaidon, koulutuksen, vaurauden ja sosiaalisen liikkuvuuden lisääntymisen sekä yhä monimutkaisempia ja monimuotoisempia ammattirakenteita. Se on valtavan tieteellisen ja teknisen tiedon laajentumisen tuote.” Maailman modernisaatio, nykyaikaistuminen, käynnistyi Euroopassa 1700-luvulla ja lännen modernisaatio oli ohittanut muun maailman viimeistään 1800-luvun lopulla teknisessä ja tieteellisessä osaamisessa ja teollistumisessa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa olivat ensimmäiset modernissa mielessä uudet tuotanto- ja teollisuuslaitokset, jotka vähensivät käsityön merkitystä yhteiskunnissa. Pohjois-Amerikka oli edelläkävijä työn uudelleen organisoimisessa, mutta Eurooppa omi sarjatuotannon, rationalisoinnin,  idean lähes välittömästi.

1800-luvulla eurooppalaisista jo yli puolet asui kaupungeissa, lukutaito oli yleistynyt, kirjallisuutta ja sanomalehtiä julkaistiin kiihtyvällä tahdilla. Suomessakin Päivälehti aloitti jo 1850-luvulla. Tiedon välitys nopeutui ratkaisevasti lennättimen keksimisen jälkeen, höyrykoneitten käyttöön ottaminen niin laivoissa kuin junissa lisäsi matkustamista ja liikkumista sekä nopeutti yhteydenpitoa Euroopan eri osien ja muun maailman välillä.

Eurooppa ja Pohjois-Amerikka muodostivat 1800-1900 –luvuilla aivan oman teolliskulttuurisen kokonaisuuden, jonka innovatiivinen voima oli ainutlaatuinen. Myös Euroopan tieteellinen kapasiteetti oli poikkeuksellinen niin filosofiassa, teknologiassa kuin luonnontieteissäkin, joissa tehtiin yleisemmin maailmakuvia uudelleen muokkaavia havaintoja atomifysiikassa ja lääketieteessä ja miksei myös psykologiassa sekä eri taiteiden alueella, jossa irrottauduttiin figuratiivisuudesta viimeistäänkin 1920-luvulle tultaessa.  Politiikan sektorilla tapahtui myös eurooppalainen mullistus, jonka myötä sääty-yhteiskuntien perusteet romuttuivat melko nopeasti ja keskeiset eurooppalaiset kansallisvaltiot syntyivät sekä siirryttiin asteittain nykymuotoiseen  parlamentarismiin ja edustukselliseen demokratiaan.

1700-1800-lukuja voidaan pitää myös vuosisatoina, jolloin eurooppalaiset valloittivat, kolonialisoivat,  muun maailman halliten ”miltei 45 prosenttia maapallon koko väestöstä tuolloin [1900] ja 48 prosenttia vuonna 1920.” Kylmän sodan päättyessä läntisestä kolonialismista oli jäljellä enää Hong Kong ja joitain pienempiä poliittiselta merkitykseltään vähäisiä alueita.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika aina Neuvostoliiton hajoamiseen oli kaksinapaisen maailman periodi, jossa vastakkain oli läntinen maailma USA:n johdolla ja Neuvostoliitto ja sen liittolaiset sekä Kiina, joka kuitenkin riitautui Neuvostoliiton kanssa 60-luvulla. Kiina jäi kuriositeetiksi tässä polarisoituneessa maailmassa. Kiina sulkeutui ja harjoitti omaperäistä politiikkaansa, kunnes Kylmän sodan päätyttyä muutti radikaalisti suuntaansa ja salli kommunistisen kapitalismin.

Siitä huolimatta että Euroopan vaikutusvalta muualla maailmassa on ollut niinkin merkittävä kuin se oli aina vuoteen 1920 saakka, on se jättänyt valloittamiinsa maihin hämmästyttävän vähän kulttuurisia merkkejä. Useimmissa maissa on jonkinlainen parlamentarismi, jokaisessa maassa on perustuslaki ja hallinto, joka muistuttaa eurooppalaista hallintoa, mutta syvempiä muutoksia uskomuksiin, tapoihin ja uskontoihin tai kieleen ei eurooppalaisten vallanpidolla ollut, eivätkä valloittajat niin ollen kyenneet tuhoamaan maiden kulttuurista perustaa.  Vaikutukset kohdistuivat lähinnä hallitsevaan eliittiin, joka esim. omaksui ranskan tai englannin kielen keskinäiseksi kommunikointi kielekseen ja näin eristäytyi monissa maissa kantaväestöstä. Intiassa englanninkielen asema hallinnossa on edelleen merkittävä, mutta on hiipumassa ja muuntumassa omiksi alueellisiksi kielikseen. Brittien kansainyhteisö on eräässä mielessä poikkeus muihin valloitettuihin valtioihin nähden: vielä edelleen Englannin kuningattarella on symbolinen asema eräissä maissa ja kansainyhteisöllä on edelleen omat urheilukisansa.

Erityisenä yksityiskohtana voidaan tässä ottaa esille löytöretkien Keski- ja Etelä-Amerikan atsteekkien ja mayojen kulttuurien tuhoutuminen. Espanjalaiset valloittajat eivät olisi sotilaallisesta ylivoimastaan huolimatta kyenneet tuhoamaan niin nopeasti kyseisiä kulttuureja, mutta avuksi tuli alkuperäiskansoille tuhoisat eurooppalaiset sairaudet, kuten isorokko, joiden arvellaan tappaneen 60-80% alkuperäisväestöstä.

Modernisaatio on muuttanut kaikkia maailman valtakulttuureja ja Kiinan teollinen nousu 1990-luvulta lähtien, on mullistanut tavaratuotannon koko maailmassa. ”Miltei kaikki maailman ei-länsimaiset kulttuurit ovat ainakin tuhannen vuoden ikäisiä ja jotkut useiden tuhansien vuosien ikäisiä. Ne ovat todistettavasti lainanneet muista kulttuureista tavoilla, jotka parantavat niiden oman kulttuurin säilymistä. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Kiinan Intiasta omaksuma buddhalaisuus ei johtanut Kiinan ”intialaistumiseen”. Kiinalaiset (ja myös japanilaiset myöhemmin sen rantauduttua Kiinasta) sopeuttivat buddhalaisuuden kiinalaisiin (japanilaisiin) muotoihin, tarkoituksiin ja tarpeisiin.”

Joitakin suuria kulttuureja on maailman historian aikana hävinnyt. Mesopotamian, Assyrian, Egyptin ja myöskin suuren osan Pohjois-Afrikkaa ja nykyistä Lähi-Itää hallinnut Rooman valta ja näiden edustamat kulttuurit ovat hiipuneet. "Eurooppalainen kolonialismi on päättynyt. Amerikkalainen hegemonia vetäytyy. Näiden jälkeen tulee länsimaisen kulttuurin eroosio, sillä kotoperäsiet, historiasta nousevat moraalit, kielet, uskomukset ja instituutiot vahvistuvat uudelleen. Nykyaikaistumisen tuottama ei-länsimaisten yhteiskuntien kasvava valta nostaa ei-länsimaisia kulttuureja kaikkialla." On ilmeistä, että universaalia maailmankulttuuria ei voi syntyä, vaikka Maailman talousfoorumiin osallistuvat päättäjät tällaista unelmaa hautovatkin.

Läntinen kulttuuri ei ole siis kyennyt muutamaan minkään valtakulttuurin (esim. kiinalaisen, intialaisen, islamilaisen) perusstruktuuria, vaan nämä ovat vaihtelevalla menestyksellä omaksuneet lännen teknologiset ja tieteelliset saavutukset, mutta ovat säilyttäneet ja pyrkivät vahvistamaan omiin arvoihin, uskomuksiin, uskontoihin, instituutioihinsa ja sosiaalisiin rakenteisiinsa sekä tapoihinsa perustuvia kotoperäisiä käytäntöjä. Tässä erityisesti islamilainen maailma on ottanut etäisyyttä lännen hegemoniapyrkimyksille. Lännen vastustamiselle on siis sekä historiallisia, että kulttuurisia syitä ja niistä jälkimmäiset ovat oleellisempia silloin kun länsi haluaa markkinoida omia perusarvojaan, kuten esimerkiksi ihmisarvonäkemyksiään, tasa-arvoisuutta jne., ei-läntisille sivilisaatioille.

Eräänä esimerkkinä lännen ja ei-lännen (lähinnä aasialaisen) kulttuurin eroista voitaneen ottaa käsitys yksilön merkityksestä. Aasiassa yksilö on alisteinen yhteisölle ja lännessä vuorostaan yksilöllisyyttä ja yksilön vapautta. Eräissä psykologisissa kokeissa on huomattu, että aasialainen on valmis valehtelemaan, ettei hänen yksilöllinen suorituksensa paljastuisi muille. Yhdysvalloissa tehdyissä samoissa kokeissa yhdellekään koehenkilölle ei tullut edes mieleen väittää jonkun muun tehneen siivousta , vaan jokainen korosti omaa osuuttaan ylpeydellä (kokeessa koehenkilö vietiin huoneeseen, jossa oli paperitussuja pitkin lattioita, eikä ketään erikseen pyydetty siivoamaan, vaan koehenkilöt tekivät sen oma-aloitteisesti miellyttääkseen ”haastattelijaa”).

♦ Julkaistu 27.02.2014 klo 23:33 Päivitetty 28.02.2014 klo 13:51