JP Koskinen: Ystäväni Rasputin

Kurkistus Rasputinin mahdolliseen elämään

Grigori Rasputin oli tsaari Nikolai II hovin hengellinen auttaja. Tsaaritar oli vuosien varrella käyttänyt useampaakin uskonnollista mystikkoa ”avustajanaan” ja Monsieur Philippen rohtokuurin seurauksena syntyi tytär Elisabeth, joka osoittautui niin sairaaksi, että ajan tavan mukaan hänet piiloteltiin ja salattiin julkisuudelta. Lisäksi tsaarin perillinen Aleksei sairasti hemoglobiaa. Näiden kahden epäonnen siivittämänä tsaaritar Aleksandra oli taipuvainen hakemaan apua sieltä mistä sitä saattoi olla saatavissa. Ja Rasputinista tsaariperhe sai helpotusta, hengellistä turvaa ja hänet hälytettiin paikalle aina kun tsaariperheessä oli jokin sielunhoitoa kaipaava ongelma. Rasputinin vaikutusvalta tsaariperheeseen ja etenkin politiikkaan lisääntyi lähestyttäessä päätöstä osallistumisesta Ensimmäiseen maailmansotaan. Rasputin vastusti yltiöpäisesti keinoja kaihtamatta osallistumista ja tsaaritar Aleksandra vaikutti Rasputinin neuvoista korkeiden hallintovirkamiesten nimityksiin. Ja kun tämä tuli hallinnon tietoisuuteen, jonot Rasputinin vastaanotoilla ja rahavirrat alkoivat oudosti kasvamaan. Rasputinin ristiriitaisuus suhteessa maalliseen kokee lopullisen inflaation ja hänen elämänsä muuttuu yhdeksi juhlinnaksi ja ”kätten päälle panemiseksi”.

Rasputinin uskonnollisuuden ydin oli nöyrtymisessä, mutta toteutui hurmoksessa ja fatalismissa, sanassa ja parantamisessa. ”Tappakoon, jos tappavat.” Mitäpä sitä, jos tappavat, on se Jumalan tahto. Kirja alkaakin kuvauksella, jossa Guseva-niminen nainen puukottaa Rasputinia, mutta mies paranee kuin ihme, vaikka ”aurinko paistoi haavasta.” 

 

”Maailma on täynnä syntiä, siitä mihinkään pääse, ei sitä tarvitse etsiä eikä opettaa, se etsii sinut ja opettaa. Mitäpä minusta, vajoan syntiin jos niin on määrä käydä. Kuka kaivosta nousee, kirkastuu. Mutta se, joka vetää muita mukaansa, sitä ei Jumala armahda, itsensä turmelkoot kuka tahtoo, älkööt viekoitelko muita.” Rasputinin uskonnollisuuteen kuului itsestään selvänä osana seksuaalisuus, sen armahtava ja vapauttava voima. Hurmokselliseen uskonnollisuuteen on kaikkialla kuulunut seksuaalisuus. Timo K Mukka kuvaa Maa on syntinen laulu-romaanissaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja salakopelointia. Rasputin ei ole hyväksikäyttäjä eikä kopeloitsija, vaan hän toimii rehellisesti rellestäen kaduilla avoimesti huorien kanssa. Pietarilaiset tiesivät hyvin hänen ”holtittoman” elämänsä ilotyttöjen parissa, mutta pitivät häntä siitä huolimatta Pyhänä.

Rasputin vie nuoren apupoikansa eräällä kerralla mukaansa saunaan, josta hän vuokraa oman saunan ja ostaa pari prostituoitua matkalta mukaan. Nuorelle miehellä tämä kokemus on pyörryttävä, mutta saunan jälkeen tapahtuva rukoileminen Pyhän Jumalansynnyttäjän ikonin edessä antaa hänelle uuden uskonnollisen kokemuksen. Rasputinin neuvo pojalle on: ”Revi sydämesi rikki, revi kaikki auki, älä pidättele. Jumala voi tehdä tekemättömäksi kaiken, pyydä vilpittömästi, nöyrry.”

”Tappakoon, jos tappavat.” Rasputinin lähtöön tuonpuoleiseen liittyy äärimmäistä pahaa, vaikka alun alkaen tappajien ajatuksena ei se ollutkaan. Rasputinin kasvattipoika Vasili tekee kohtalokkaan virheen järjestellessään Raspuntinin ”kuolinkohtauksen” uusiksi. Pojan teot tähtäsivät kasvatti-isänsä pelastamiseen, mutta kääntyivätkin äärimmäiseksi julmuuden näytelmäksi. Koska tekijät olivat ylimystöä, rangaistuksetkaan eivät olleet kovin kauhistuttavia: pääsuunnittelija karkotettiin syrjäiselle seudulle.

Venäjän kehno menestys maailmansodassa sai tsaarin vallan horjumaan pahan kerran ja vallankumous oli hiipinyt Pietarin kaduille. Tsaarillinen perhe vangitaan ja teloitetaan, mutta yksi suuriruhtinatar säästyy. Lisäksi tsaaritar Aleksandran hovineito Anna Vyrubova säilyttää henkensä ja kuolee Helsingissä vuonna 1964.

Julkaistu 28.1.2014, klo 21:11