... ja nyt minun teksisi mieli kiljua
Jukka Parkkinen (1948) on syntyjään
kuopiolainen kirjailija, jonka kirjasarja Karhukirjeitä on
riemastuttavaa luettavaa. Parkkinen ei vello nykynuorison
koulukiusaamisten, anoreksioiden tai ystävättömyyksien
”satumaailmassa”, vaan päästää kirjoissaan valloilleen lähes
anarkistisen Amalia-tädin ja hänen sisarenpoikansa,
huostaansaamansa pikkunallukan, Otson. Amalian elämänasenne ja -ote
on kaukana tiukkapipoisuudesta; maailman vääryydet ja kauheudet
eivät ole keskiössä, vaikka Parkkinen ei kaihdakakaan ottaa
aiheikseen – edellä irvistellen mainitsemiani – ”nykysatujen”
teemoja. Parkkinen kirjoittaa leikin varjolla vakavistakin asioista,
sivulauseen omaisesti. Parkkisen saduissa ironisoidaan myös
nykymaailman menoa, vitsaillaan byrokraattien luomalle uuskielelle.
Amalia-täti on sairaanhoitaja, niinpä Parkkisen irvailu kohdistuu
hallinnon hämärtävään kieleen, jossa sairaanhoitajat ennen
hoitivat sairaita, mutta tänä päivänä terveydenhoitajat
(luultavasti) hoitelevat terveitä.
Amalia-täti järjestää
huostaansaamalleen Otsopojalle päiväohjelmaa vieden
Otson mm. maistiasreissulle paikalliseen Karhumarkettiin, Karhulan
Kauppahalliin ja Nallemarkettiin. ”Kysyn, mitä me maistelisimme,
ja täti kertoi laativansa parhaillaan menyytä eli ruokalistaa ja
reittisuunnitelmaa. Hänen edessään oli päivän sanomalehti, josta
hän etsi kauppojen maistiaistarjouksia.” Etukäteissuunnitelma
säästää niin aikaa kuin rahaakin, joten eikun makkaramaistiaisiin
(vaikka Amalia onkin vegaani) ja karkkikauppaan karkkitestiin (vaikka
ei erityisemmin pidäkään makeasta) tai järjestää
asianmukaisesti pukeutuneena urheiluiltapäivän, jolloin pelataan
pajatsoa Nallemarketissa, vie Otson puulaakiotteluun, jossa täti
joutuu yllättäen osallistumaan kilpailuun ja mm. työntämään
kuulaa. Tekniikka ei Amalialla ole aivan hallussa, joten viimeisellä
hän heittää kuulan kentän toiseen päähän. Protestit eivät
auta, sillä kyseessähän on heittolaji (katsokaa vaikka Urheilun
pikkujättiläisestä).
Amalia-täti on myös innostunut
puutarhahoidosta. ”Täti sanoi, että seuraavana keväänä hän
kylväisi penkkeihin rikkaruohoa, sillä hänen taidoillaan saattoi
hyvinkin käydä niin, etteivät ne kasvaisi.” tai ”Kun kylvää
keväällä kehäkukkia penkkiin, syksyllä voi sitten kerätä
koiranputkia maljakkoon. Luonto on ihmeellistä.”
Amalia-täti vie Otson Peerit
Saskiainen taidenäyttelyyn, ei siksi että taide, vaan tarjottavat
pienet purtavat ovat etusijalla. Nykytaiteen tulkinta tuottaa
päänvaivaa myös Amalialle ja Otsolle. ”... teos on nimeltään
Taivaanvuohi. Täti katsoi pesää epäluuloisen näköisenä,
kumartui oikein sen puoleen, niin että hänen kuononsa melkein
upposi pesän sisään. Sitten hän sanoi, että vaikkei hän ollut
koskaan nähnyt taivaanvuohen pesää, hän epäili, ettei vuohen
papanoista kuoriutunut minkään sorttista lintua.” Loppuhuipentuma
Saskiaisen näyttelyssä nautitut naksut osoittautuvatkin teokseksi
numero 52.
Jukka Parkkinen on kirjoittanut
kaikkiaan kuusi Karhukirjettä, joissa siis seikkailevat Amalia-täti,
Otso ja konstaapeli Karhunen, joka oli menettänyt pidätyskykynsä
rakastuessaan Amalia-tätiin sekä epämääräinen joukko muita
persoonallisuuksia. Viinin maistajaisilta huipentuu Alma-karhun
tekemän kotiviinin saamaan arvioon: tärpättiä. Amalia-täti
huudahtaa, että nyt minä haluan kiljua!
Eräässä yhteydessä mainitsin, että
näitä kirjoja voi hyvällä omalla tunnolla lueskella lapsille.
Kaikilla on hauskaa, lukijalla ja lapsilla. Kaikki nauravat
takuuvarmasti eri asioille, mutta kaikkia naurattaa ja kaikilla on
hyvä olo.
Kirjasarja on julkaistu myös
äänikirjana ja lähetetty Radio Suomessa useampaan kertaan Juho
Milonoffin lukemana.
Parkkisen tuotanto on laaja. Hänet on
palkittu useilla palkinnoilla. Parkkinen opettaa myös kirjoittamista
ja hänen kotisivuillaan on lyhyt johdatus kirjoittamisen saloihin
www.parkkinen.org
- Karhukirjeitä Karvoselle (2002)
- Karhukirjeitä Karhumäestä (2002)
- Karhukirjeitä kesäleiriltä (2004)
- Karhukirjeitä kaamoksesta (2006)
- Karhukirjeitä kaukomailta (2007)
- Karhukirjeitä kotiväelle (2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti